Pojat ei puhu tunteista ja tytöt ei runkkaa.

Törmäsin yllättäen ja varsin yllättävässä yhteydessä stereotypiaan, jonka mukaan naiset eivät puhu seksistä ja että runkkaaminen ei ole kahvipöytäkeskusteluihin soveltuva aihe.

Anteeksi mitä?!

Joko minä olen elänyt elämääni jossakin erityisen kieroutuneessa kuplassa tai sitten tuossa väittämässä ei ole järjen häivää. Henkilökohtaisesti veikkaan vahvasti jälkimmäistä.

Oman kokemukseni mukaan seksi on nimenomaan naisten kestosuosikkiaihe ja siitä puhutaan paljon. Siis PALJON. Ystävien kanssa käydään läpi niin hyvät kuin huonot kokemukset, uudet kumppanit, asennot, paikat, onko saatu ja milloin viimeksi ja monesti myös se, jos ei ole saatu liian pitkään aikaan. Seksi on ihan tavallinen aihe siinä missä mikä tahansa muukin ja siitä vuodatetaan yhtä lailla kuin muutenkin parisuhteesta tai vaikka töistä. Tai ainakin minun ystäväpiirissäni vuodatetaan ja toivoisin, että näin olisi muillakin.

Samassa tekstissä, jossa mainostettiin naisten puhumattomuutta, verrattiin keskenään naisten ja miesten tapaa keskustella asioista. Mutkat suoriksi vedettynä kirjoituksen pointti oli suunnilleen: ”naiset juo viiniä pikkurilli pystyssä ja keskustelee hillitysti lapsista, töistä ja muodista, miehet juo kaljaa, kertoo roiseja, seksistisiä vitsejä ja kerskailee kavereille seksihurjasteluillaan. Pojat ei puhu tunteista ja tytöt ei runkkaa.”. Mitäääh?! Ihan kamalaa yleistämistä!

Jos jälleen kerran peilaan tätä mielikuvaa omiin kokemuksiini, niin todellisuudessa tilanne on pikemminkin päinvastainen. Totta on, että miehet kuorruttavat usein seksipuheet huumorilla niin, että oikea asia jää muka-hauskan läpän taakse piiloon. Omia kokemuksia saatetaan vertailla rankoinkin sanankääntein, mutta tosiasiassa luulen, että itseasiassa miehet kunnioittavat kumppaneidensa yksityisyyttä jopa naisia enemmän. Siinä missä naisten keskusteluissa käydään läpi koko, ulkonäkö ja kyvykkyys, miehet saattavat olla hienovaraisempia kommenteissaan (tässä naiset voisivat ottaa oppia miehiltä, me saatetaan joskus olla aika julmia. Sori siitä.). Tai sitten koko komeus käännetään vitsiksi niin, että kuulijalle jää epäselväksi mikä on aitoa ja mikä kalajuttua.

Hämmennyin näistä tekstissä esitetyistä olettamuksista ja pysähdyin miettimään asiaa tarkemmin. Mitä jos yleinen käsitys tosiaan onkin se, ettei seksistä puhuta ja minun ystäväpiirini edustaa vähemmistöä avoimuudessaan? Onko todella olemassa naisia, jotka eivät uskalla edes lähimmille ystävilleen puhua mieltä askarruttavista asioista, jos ne sijaitsevat navan alapuolella? Miesten kohdalla ongelma lienee siinä, että asioista ei puhuta vakavissaan ja aidosti, vaan koko aihe on yksi suuri vitsi. Onko seksi edelleen niin suuri tabu, ettei sitä haluta nostaa esille kuin ihan äärimmäisessä hädässä ja silloinkin käyttäen hämäriä kiertoilmaisuja, you know what I mean?

Itselleni tällainen ajatuksenjuoksu tuntuu todella vieraalta ja häiritsevältä. Jos joku nyt sanoisi minulle, että tästä eteenpäin on seksistä puhuminen kielletty, niin olisin (entistä pahempi) ihmisraunio suunnilleen viikossa. Minusta on äärimmäisen tärkeää, että jokaisella – sukupuolesta riippumatta – olisi ainakin yksi sellainen luottoystävä, jonka kanssa voi puhua ihan kaikesta ja myös siitä seksistä.

Pakko myöntää, että itsekin sorrun tässä yleistämään eivätkä asiat tietenkään koskaan ole näin mustavalkoisia. Haluaisin kuulla myös muiden kokemuksia ja ajatuksia aiheesta. Puhutko sinä ystäviesi kanssa seksistä vai onko se vaiettu aihe?  Onko sukupuolten välillä eroa siinä, miten aiheesta puhutaan tai ollaan puhumatta?

Ja hei, ihan vaan tiedoksi kaikille: pojatkin puhuu tunteista ja kyllä, tytötkin runkkaa. Ja puhuu siitä.